Vuodenaikojen vaihtelu täällä Pohjolassa on suuri rikkaus ja riesa. Kukapa ei haluaisi kokea yötöntä yötä ja riekkua valveilla vuorokauden ympäri keräillen kukkasia kosteilta niityiltä. Keskikesä on riemun aikaa ja myös piina niille, jotka eivät pysty nukkumaan valoisina öinä.
Mutta sitten tulee talvi ja pimeys, mikä vie muuten niin sosiaaliset ihmiset omiin lämpimiin pesiinsä talviunille odottamaan uutta valoa ja kevättä.
Mitä tapahtuu täällä saaristossa? Juuri nyt elämme vuoden pimeintä aikaa. On pitkä syksy. Viikon päästä on joulu ja sää on leuto ja eikä lunta tai jääpeitettä ole saatu. Ei haittaa. Ripustamme jouluvaloja ja järjestämme markkinoita ja myyjäisiä. Pyhä Lucia-neito ilmestyy valkoisessa puvussaan ja kynttiläkruunussaan tuoden valoa pimeään. Järjestetämme joulukonsertteja ja laulamme joululauluja. Tähtitaivas saa pohtimaan ihmisen pienuutta äärettömyydessä.
Meri on joka päivä erilainen. Usein uskomattoman kaunis ja valokuvauksellinen. Upeat auringonnousut ja -laskut kompensoivat väriloisteellaan päivän lyhyyden tuottamaa pettymystä. Moni rohkea käy vielä uimassa kylmässä vedessä. Vielä voi harrastaa melontaa. Pääsemme vielä kalaan ja saariin pikkuveneilläkin. Luonto on hiljainen. Voi nähdä merikotkan tai kuulla korpin huutoa. Myrskyä ei toivota, mutta se tulee ja on samalla elämys sekä koettelemus.
Saaristo hiljenee talveksi. Moni täällä kesällä vierailleista miettiin millaista saaristossa on talvella. Seuraa blogiamme, niin kerromme mitä täällä tapahtuu pitkin vuotta. Tai tule tutustumaan saariston talveen paikan päällä!
Saariston vuosi 