Lokakuu – Terassikauden päättäjäiset

Lokakuu vaihtui kauniissa säässä, pilvetön taivas hemmotteli viipyilevällä auringolla ja öisellä tähtiloisteella. Saaristossa vierailijoita riittää vielä lokakuussa kalastuksen ja metsästyksen merkeissä, mutta tunnelma on jo seesteinen. Kylmenevät ilmat ja harmaantuva taivaankansi ovat kuin tummat lasit. Läpi ei näe, mutta niiden takana on kuitenkin elämää.

Minulla lokakuu alkoi riehakkaasti Ravintola Bystrandin päättäjäisissä, Kirjaisissa. Kirjainen on pieni merenrantakylä Nauvon eteläpuolella, jonne ajaessa saa nähdä saariston seesteisiä maalaisnäkymiä eri tavalla, kuin Saaristotien varrella. Useimmiten
tien varrelta voi myös yllättää villieläimen tai kaksi, niin kävi tälläkin kertaa. Myös ylämaankarjaa saattaa päästä näkemään laitumella. Kirjaisten kylässä on herttainen vierasvenesatama, jolla on oma sauna, kyläkauppa kesäaikaan ja vieressä ravintola Bystrand. Lyhyen kävelymatkan päässä sijaitsee Kirjaisten kurssikeskus viihtyisine mökkeineen ja aamiaismajoituksineen. Kirjaisista löytyy myös luontopolkuja patikoinnista kiinnostuneelle ja hauska kirjamylly, joka toimittaa kirjaston virkaa.

En itse asu Nauvossa ja paikallinen iltaelämä on minulle jokseenkin vierasta, joten oli mielenkiintoista osallistua pienen kylän ja pienen ravintolan päättäjäisbileisiin. Hamppariateriat mustapippurijuustolla olivat nappivalinta ja DJ soitti musiikkia 50-luvulta 90-luvulle. Tunnelma oli paikallinen; tarinaa sai kuulla mm. metsästyksestä ja erikoisvieraina olivat viereisen maatilan eläväiset kissanpennut, joista oli mahdoton saada tarkkaa kuvaa. Avokkini sai myös kutsun jallupullon kanssa kaislikkoon, kalaan nimittäin. Kalastuksesta puheenollen, saaristossa on tulevana viikonloppuna useampi kalastustapahtuma, mm. Utön kalastuskilpailut.

Koska kotimatka olisi ollut pitkä, yövyimme Kirjaisten Kurssikeskuksen huonemajoituksessa, joka löytyy n. 600 m päästä ravintolasta. Oli elämys kävellä pikkutunteina kylmää ja pilkkopimeää hiekkatietä majoitukseen, etenkin kun valosaasteesta normaalisti kärsivät tähdet näyttäytyivät. Aamulla meitä hemmoteltiin keltaisella auringonpaisteella, joka taittui koivunlehtien ja ruutuikkunoiden lävitse vanhan koulurakennuksen yläkertaan. Kotimatkalla odottelin vähän näkeväni eläimiä, ja  mutkan takaa yllätimmekin pari valkohäntäpeuran vasaa ja pysähdyimme niitä katselemaan. Hetken hölmistyksen jälkeen ne koikkelehtivat vähemmän uljaasti karkuun pitkin keltaista sänkipeltoa. Siinäpä sinetti saaristoekskursiolle.

-Johanna

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s