Jää, hylkeet ja hyvästit talvelle

Kevät antaa jo merkkejä saapumisestaan ja valon määrä lisääntyy. Yhtäkkiä ilmestyvät hanhet ja muuttolinnut ja jäät pehmenee ja niihin ilmestyy suuria tummansinisiä aukkoja. Kevät on aina tervetullut, mutta tällä kertaa tuntuu myös hieman haikealta sanoa hyvästit talvelle.

Tänä talvena kovat pakkaset tulivat myöhään ja meri jäätyi vasta hiihtoloman aikoihin. Mutta mikä upea, peilikirkas, sileä jää siitä syntyikään! Retkiluistelijat taittoivat kymmenien kilometrien matkoja Hangosta Kemiönsaarelle, Bengtskärin majakalle, Kemiönsaarelta Paraisille. Olipa yksi ryhmä pyöräillyt Turusta Ahvenanmaalle. Oli ilo tarjota majoitusta näille rohkelikoille. Jää oli liian liukasta hiihtämiseen, mutta potkukelkalla oli hyvä mennä, varsinkin jos oli piikit kenkien alla.

Varovaisuus on tärkein asia muistaa jäällä liikkuessa. Naskalit kaulaan, kuivaa vaatetta vesitiiviisti reppuun. Kulje merkittyä reittiä tai kokeile jäätä piikillä. Ja osallistu jäällä liikkujan turvallisuuskurssille. Kylmä kylpy yllättää, kun sitä vähiten odottaa, salpaa hengen ja voi johtaa hypotermiaan.

Jäillä saatiin ihmetellä erilaisia talviluonnon ihmeitä: näkyi hirven, ilveksen, ketun, jäniksen ja jopa suden jälkiä. Jäälle yhteysaluksen väylän viereen syntyi norpan kuutti, jonka elämän ensi vaiheita saimme seurata. Myös harmaahylkeen kuutteja on saatu ihmetellä Jurmolla ja Utön majakkasaarella. Merikotkia näkyy niin usein, että pelkäsimme pienen norpan puolesta. Se on kuitenkin kasvanut ja vahvistunut kiitettävästi. Nyt toivomme, että se ehtii kasvaa tarpeeksi suureksi ja saada vettäpitävän karvan ennen jäiden lähtöä.

Jännittävää koettavaa on tämä talvi ollut niin täynnä , että kevät tuntuu tulevan liian nopeasti. Nyt on jo kohta pääsiäinen ja mökkivieraita alkaa saapua pitkän viikonlopun viettoon. Pääsiäisenä voi ehkä vielä päästä kalaan pilkille. Mutta kohta on onneksi tulossa lisää pitkiä viikonloppuja, ja silloin voi kokeilla niin suosittua siian ongintaa rannalta.

Lomailijat kesällä kyselee, että millainen se talvi täällä saaristossa on? Minulla on tapana sanoa, että tule ihmeessä katsomaan. Tällä kertaa se tilaisuus on siirtymässä vuoden päähän, jollei nyt pääsiäisenä käytä viime hetkeä hyväkseen. Kyllä se saariston talvi täytyy itse kokea, ei sitä pysty kertomaan. Alussa se tuntuu ankealta, mutta sitten  alkaa nauttia niistä kokemuksista, kun tuntee olevansa jonkin itseään suuremman äärellä. Keskellä ääretöntä jäätä, sen naukuvia ääniä, auringonlaskujen ja nousujen värileikkiä tai tähtitaivaan alla. Tuntuu hyvältä tiedostaa, että jakaa tämän satumaailman poikastaan hellästi vartioivan hylje-emon tai äänettömästi kulkevan ilveskissan kanssa. Sellaista on saaristossa talvella.

-Pirjo

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s